Isänpäivää

Eilen juhlittiin isänpäivää ja nyt voi paljastaa meidän näperrykset. Oli jäänyt viime vuonna isänpäiväpäivitys väliin, joten palataan ensin ajassa vuosi taaksepäin.


Vuosi sitten askarreltiin lasten kanssa isille ja ukeille isänpäivälahjaksi muistitaulut. Maalasin vanerilevyjä magneettiliitutaulumaalilla. Pullosta, jonka kokoa en tietenkään enää muista, riitti kolmeen tauluun kolmisen kerrosta, mutta olisi kaivannut maalia vielä vähän lisää, kun eivät meinanneet magneetit pysyä kiinni, mutta onneksi magneetit toimivat esim. jääkaapin ovessa. Magneetit askarreltiin pienistä puukiekoista, jotka lapsi maalasi akryylimaaleilla ja mamma maalasi niihin vielä kirjaimet ja sydämet. Tauluihin painettiin vielä akryylimaaleilla molempien lasten kädenjäljet.

Tänä vuonna päässä löi ihan tyhjää. Meinasi jo pientä paniikinpoikasta iskeä, kun mietin erityisesti, mitä voisi kaksveen kanssa askarrella. Sitten aloin selata Facebookissa Lasten kanssa askartelevien ideapankki -ryhmää. Sieltä löytyi useita hauskoja lasten jalan- ja kädenkuvien pohjalta tehtyjä hahmoja, joten isi ja ukit saivat jokainen omannäköisensä tyynyliinan!

Tähän liittyy tarina kesätä, kun mies kiipesi talon katolle suunnittelemaan katon maalausta, niin tyttö huusi alhaalta: "Iikka lennä! Supersankari ole!" vakaasti uskoen isin kykyihin. :D

Hirvimiehelle

Ja toisella ukilla on useampi työkone rivissä.

Tänä vuonna isi sai karkkinsa "hermopurkissa", johon löytyi loru Liberon sivujen viestiketjusta:

"Joskus mä enkeli ole en, vaan pistän remuten. Voin potkia, huutaa ja repiä tukkaa, etsiä aamuisin housua ja sukkaa. Joinakin iltoina ala en mä nukkua, puoliin öihin saatankin kukkua. Silloin kai alkaa pinnasi katketa ja liitoksistasi alat ratketa. Mutta ennenkuin palaa viimeinen proppu, ota karkki niin kiukku on loppu. T. (lapsien nimet) ps. Lainaathan äidillekkin välillä :)"

Muokkasin vain hieman lorua me-muotoon. Lasipurkin lapset maalasivat yhdessä akryylimaaleilla ja tyttö valitsi kaupasta karkit ja täytti purkin.

Tyttö on innostunut piirtelemään kuvia ja hän halusi piirtää jokaisesta oman kuvan. Kuvista tuli niin hauskoja, että päätin laittaa kuvat kehyksiin. Skannasin piirrustukset koneelle ja teetin niistä jokaiselle mukin, tuli aika hauskoja hieman erilaisia valokuvamukeja. Kaksveellä riitti fokus tasan yhteen "ralliautoon", joka myös päätyi mukeihin, mutta originaalin sai oma isi.

Isin korttiin löytyi idea myös Facebookin Ideapankista. Painoin miehen kengänkuvan, sekä lasten jalanjäljet paperille, jotka leikkasin irti maalin kuivettia liimasin pahville. En löytänyt netistä mitään mieleistä valmista värssyä, joten kehittelin oman isin ja lasten seikkailuista.

Ukkien kenkiä ei ollut tarjolla, joten molemmat ukit saivat kortteinaan pienen taidekollaasin. Leikkasin A4:n neljään osaan ja molemmat lapset maalasivat pieniä taideteoksia. Molemmat valitsivat kaksi mieluista, jotka liimattiin kartongille.

Ja pitihän se tietysti aamupalapöytään tehdä kakku. Fazerin sivuilta löytynyt Pätkiskakku oli helppo tehdä lapsen kanssa, niin pääsi tyttö itsekin tekemään isille isänpäiväkakkua. Kaksvee sai vielä tyytyä nuolemaan kulhon. :D

Prinsessoja ja ralliautoja

Kukahan postailisi minun puolesta tänne kuvia ja juttuja, kun taas on kesän ja syksyn mittaan kone täyttynyt kuvista, mutta en vain ole eestynyt tänne kirjoittelemaan. Hieman jo mietin Instagramtilin avaamista, niin ehkä saisi kuvia hieman nopeammalla temmolla julki. Mutta herätelläänpä nyt taas blogia henkiin synttäripläjäyksellä!

Heinäkuussa juhlittiin meidän 4-vuotiasta prinsessaa, joka päästi äidin helpolla toivomalla samanlaista synttärikakkua kuin edellisenä vuonna, mutta eri prinsessalla. Siispä syntyi prinsessakakku viime vuoden Tuhkimokakun pohjalta, tällä kertaa täytteenään marjasekoitus ja rahka vaniljaista.

Ja vanhaan tapaani pyöräytin tuorejuustokakunkin. Tällä kertaa mangojuustokakku Hellapoliisin ohjeella ja oli hyvää!

Isältään tyttö tilasi kalakakun. Älkää kysykö, mitä voileipäkakku piti sisällään, kun isäntä vastaa meillä voileipäkakuista, mutta hyvää oli sekin!

Muuten suolaisella puolella oli perinteisten piirakoiden lisäksi tarjolla pizzaa kolmea eri sorttia: jauheliha&lisukkeet, kinkku-ananas-aurajuusto, sekä oma nykyinen lempparini kana-paprika-persikka-aurajuusto. Viimeisimpänä mainittu tuntui olevan erityisesti myös vieraiden mieleen!

Makealla puolella kakkujen ja (kaupan)keksien lisäksi oli brookieita, sekä Valion ohjeella loihdittuja sitruunamuffineja, jotka hieman poikkeavat ulkonäöltään kuorrutuksen osalta, mutta eipä se makua haitannut, kait..

Prinsessajulhlien jälkeen kuin rääppiäisinä loihdittiin pahveista, lahjanauhasta, sekä tytön jostain kaivamasta syömäpuikosta haltijakummin sauva. Tämä mamma oli laiskalla päällä ja taikasauva vetäistiin kasaan maalarinteipillä, mutta eipä tarvinnut odotella liiman kuivumista ja hyvin kesti tarvittavan ajan leikeissä.

Lokakuussa puolestaan juhlittiin kaksivuotiaista äijänjässikkää. Poitsu on innostunut autoista ja hieman tuotti harmaita hiuksia, miten saisin kaikista helpoiten tehtyä autofanille kakun. Hylkäsin ideat autojen mallisista kakuista, kun viime aikojen vähäisillä leipomisilla ei luultavasti menisi kuin hermot. Pienen epätoivon partaalla lopulta välähti: autorata! Kolme levykakkupohjaa, täyteet väliin, vähän marsipaania (tai oikeastaan aika paljon) ja päälle leluautot ja lopputulokseen olin eittäin tyytyväinen!

Rallikakku sai rinnalleen myös juustokakun. Vuosi sitten kehittelin pojalle omena-kinuskijuustokakun ja ensin ajattelin tehdä saman, mutta sitten näin ohjeen tuorejuustotäytteisistä uuniomenoista ja siitä se ajatus sitten lähti. Uuniomenoiden ja New York Cheesecaken hengessä syntyi nyt uunissa käytetty omenajuustokakku, jonka ohjeen saatan tänne vielä lisätä, jos muistan mitä siihen laitoin...

 
Isi väsäsi taas voileipäkakkuja ja tällä kertaa kalakakku sai kaverikseen myös kinkkukakkuun. Ja tälläkään kertaa ei havaintoa, mitä kakkuun meni.

Poikakin sai synttäreilleen muffineja. Syksyn hengessä mustikka cup cakeja Valion ohjeen mukaan. Ja lisäksi monen vuoden tauon jälkeen syntyi satsi mokkapaloja, jotka maistuivat pitkästä aikaa todella hyviltä!

Tänä vuonna tämä mamma päästettiin helpolla askartelujen suhteen, kun tytön kutsukortit löytyivät kaupan hyllystä (koska kaverillakin oli Frozen-kutsukortit). Ja sen verran jo tuo kaksivuotias taara tajuaa, että hänkin haluaa sitten Autot-kutsukortit. Vaikka tykkäänkin askarrella kovasti, niin en pistänyt nyt yhtään pahitteeksi, kun illat tuntuvat vain hupenevan jonnekin.

Tällaisia herkkuja tarjottiin tänä vuonna lasten synttäreillä. Kesän ja syksyn aikaan on monia näperryksiä väkerretty ja kuvia napsittu. Kokeillaan nyt, jos vaikka blogi päivittyisi ennen joulua, tai sitten ei... :D

Hullun hatuntekijän paluu!

Onpas taas ollut hiljaista blogin puolella, mutta ei tässä ole täysin laakereillaan lepäilty!

Parisen kuukautta sitten tuttava kysyi ehtisinkö ommella jotain koirien hyväksi ja lupasin aikataulujeni puitteissa yrittää jotakin väsätä. Sieltäpä sitten tupsahtikin rapiat kuusi metriä collegekangasta ja ehdotuksena oli hellehattuja vauvalle. Siinä olikin sitten hetkeksi päänvaivaa, kun en pipojen lisäksi muita hattuja ole juuri ommellut ja mietin, millaiseen malliin collegekangas soveltuisi. Sitten tuli toinen ehdotus: "Entäs lippikset?" Mietin, että hei, sehän voisi toimiakin! Parin illan pyörittelyn jälkeen lippis alkoi hahmottua ja parin koevedoksen jälkeen malli muodostua.

Lippis on pääosin tehty collegekankaasta ja vain alareunaan ompelin kaistaleen resoria pitämään lippistä paremmin päässä. Meinasin saada hepulin etsiessäni kangaskaupoista A. sopivan värisiä resoreita ja B. vaaleanpunaista (tai ylipäätään yksiväristä) collegekangasta. Tuntuu olevan tuommoinen perinteinen collegekangas nyt aika "out". Jätin sitten kaksivärisen version vaaleanpunaisella tekemättä ja tyydyin resoreihin, jotka olivat tarpeeksi lähelle. Lopputuloksena aika mukava satsi vauvojen ja taaperoiden lippiksiä myytäväksi koirien hyväksi!
(Lisäilen vielä myöhemmin kaavat blogiin, kunhan saan skannattua ne koneelle.)

Vauvan ja taaperon lippikset vierekkäin :)

Ja koska kangasta oli reilusti, tein kokeeksi samaiseen puotiin vielä muutamat pöksyt. En minä vaan omille muksuille ole saanut paljoa ommeltua, mutta nopea nuo oli pyöräyttää, kun vauhtiin pääsi, että jospa omatkin mukulat saavat nyt vaatteita omalta saumurilta, kun alkuun pääsin. :)

"Mummin kanssa leipomaan!"

Toukokuun alussa alkoi taas raksuttaa; mitä ihmettä sitä keksisi lasten mummeille äitienpäiväksi?! Jotain, mistä olisi iloa ja tulisi käyttöön. Sitten keksin! Toiseen mummolaan mennessä 3 veemme ilmoittaa "Mummin ruokaa syömään!" ja toiseen lähtiessä ilmoitus kuuluu "Mummin kanssa leipomaan!", joten päädyin vanhoihin kunnon leivinliinoihin! Itse ainakin leipoessa huomaan usein leivinliinoja kaipaavani ja molemmat mummit sen verran puuhaavat keittiössä, että leivinliinoista voisikin olla iloa!

Mallissahan ei ole mitään erikoista: valkoista puuvillakangasta, joka on hieman uuninpeltiä isompi. (Tarkkoja mittoja en tietenkään nyt muista.) Minullahan oli hieno ajatus, millaisia kuvioita leivinliinoihin saisi kivasti töpsyttimillä, mutta tietenkään omatahtoinen kolmeveemme ei ottanut äidin ohjeita kuuleviin korviinsa. Ja hyvä niin. Liinoista tuli kauniit kukkakedot ja juuri sellaiset kuin tyttö ihan itse suunnitteli! Myös yksi vee pääsi kankaanpainopuuhiin ja teki myös omannäköisensä leivinliinat mummeille.

 Äidin ajatushan oli, että tuppeloilla saisi helposti painettua kivoja kukkasia, mutta tyttö päästi luovuutensa irti!

 Ja syntyi kauniita kukkaketoja!

Lisäsin vielä kangastussilla jokaiseen liinaan viestin mummille lapsilta.

Ja tietysti mummillehan pitää olla kukkia! Perinteisen kukkakimpun sijaan tyttö sai askartelumaaleilla maalata saviruukut. Kun olisi sytyttänyt hieman aiemmin, olisimme laittaneet ruukkuihin kukat kasvamaan siemenistä, mutta nyt tyydyttiin kaupan valmiiksi kasvatettuihin. Toisesta ruukusta unohdin napata kuvan ennen kuin se luovutettiin eteenpäin, mutta toisesta tajusin napata muiston.

Facebookin Lasten kanssa askaretelevien ideapankki -ryhmästä bongasin pari hauskaa ideaa. Ensinnäkin minulle ihan uusi tuttavuus, kutistemuovi. Molemmat lapset piirsivät kutistemuovinpalaseen oman piirrustuksensa ja palaset pujotin avaimenperään, ja näin mummeilla kulkee laukkukorussa/avaimenperässä molempien lasten piirrustukset mukanaan. Alunperin muovinpala oli 1/8 A4:sta ja kutistamisen jälkeen noin tulitikkuaskin kokoinen.

Lasten piirrustukset.

Äidinkin piti päästä kokeilemaan. Tässä siis kutistettu muovinpala ja tulitikkuaski antamassa osviittaa koosta.

 Toisekseen ryhmästä löytyi todella kiva kortti-idea! Sokerivedellä valellulle paperille laitetaan vesiväripisaroita, jotka levisivät kauniisti paperille muodostaen kukkia. Ihan ei samannäköisiä kukista tullut, mitä ryhmän kuvissa, mutta minusta olivat todella kauniita ja tytöstä tämä maalaaminen oli todella hauskaa, kun sai seurata, miten väri aina leviäisi paperilla. Sokeriliuos valmistetaan lisäämällä 2 dl sokeria (kuumaan/kiehuvaan?) 1 dl vettä. Paperi valellaan kauttaaltaan sokerivedellä ja paperille tiputellaan siveltimen kärjellä vesiväripisaroita. Paperien kuivuessa olin hetken ihan varma, että olin onnistunut tekemään maailman parasta kärpäspaperia, mutta pinnan kuivuttua se ei ollut enää lainkaan tahmea. Varoitin kyllä toista mummia, että kannattaa nostaa koiran ulottumattomiin, jos sillä vaikka johtuu mieleen maistaa.. :D

Kuivuneen maalauksen liimasin kartongille. Näistä tuli kyllä pieniä taideteoksia!

Pokaalien uusi ilme

Pitkästä pitkästä aikaa väkertelin meidän seuran Match Showhun ja ajattelin jakaa tämän pokaalien tuunausvinkin muillekin. Ennen en pokaaleja ole tuunannutkaan, joten hieman sai miettiä, mistä lähtisi liikkeelle. Pokaalit olivat vielä osittain erimallisia, niin piti miettiä, miten saisi niistä muokattua yhteensopivat. Lopulta päädyin maalaamaan pokaalien varsiin osion, sekä yläosaan raidan akryylimaaleilla ja ripottelin märkään maaliin samansävyistä kimalletta, joka kiinnittyi maalin kuivaessa. Nyt jälkiviisaana laittaisin ehkä kuivuneen maalin päälle kerroksen decoupage-lakkaa ja ripottelisin kimalteen siihen, kun hieman tuntui kimalletta vielä irtoavan, vaikka kuinka yritin karistella, mutta saahan sitä vappumätsärissä vähän blinblingiä leijallakin.

Ennen tuunausta

Pokaalien uusi ilme

Blinbling

Tuunasin BIS-kehään myös ruusukkeet. Tällä kertaa en tehnyt koko ruusuketta itse, vaan tein uusiokäyttöön tuotuihin ruusukkeisiin uudet keskiöt. Sama värikoodaus, mitä pokaaleissa saatiin kartongeilla ja tarroilla oli helppo koristella. Liimasin muuten paikalleen decoupage-lakalla, pysyy hyvin kiinni, eikä vedä kartonkia kuprulle.

Hauskaa vappua kaikille! :)

Brookies

Usein kameran muistikorttia tyhjentäessäni huomaan, että olen ottanut kuvia leipomiskokeiluista laittaakseni tänne, mutta yleensä kuvat jäävät sinne omaan ö-mappiin, kun en enää muista, mistä reseptin olen ottanut, tai jos olen itse kehitellyt jotain, en muista mitä olen siihen laittanut. Niinpä nyt piti heti istua alas päivittämään. Viikolla tuli Pirkka-lehti, jossa oli brookie-ohje, eli brownies+cookies=ei voi olla pahaa. Pakko oli ottaa ohje heti testiin ja kyllä on ainakin tämän suklaahiiren mieleen! Minulla ei (vieläkään) ole ohjeessa olevaa suorakulmiovuokaa, mutta hyvin toimi n. 22 cm halkaisijan irtopohjavuoallakin. Tietysti suorakulmiolla paloista saisi helpommin tasakokoiset, mutta ei ne erikokoiset palat makuun vaikuta! Nomnomnom!

Sen verran tuhti herkku on kyseessä, että annospalat voivat oikeasti olla melko pieniä