Paluu jouluun

Loppiaisestakin on jo yli kuukausi, mutta palataan silti hetkeksi joulun tunnelmiin, kun nyt viimein sain kaivettua joulukuvia Lumiastani ulos, niin tulee nämäkin kirjattua muistiin. :)

Joulun alla hulinaa riitti ja askarrella ei ehtinyt niin paljon, kuin olisin halunnut, mutta kuitenkin ehdittiin tehdä lasten kanssa kummeille sekä mummeille ja ukeille pienet joulumuistamiset. Pieneen joulukoriin tehtiin yhdessä piparkakkumausteisia riisisuklaita, valettiin kynttilöitä ja näperrettiin joulukoristeita soodataikinasta.

Soodataikina oli uusi tuttavuus ja sen kanssa meinasi palaa ensin rauhallisella ihmisellä hermot. Mutta koristeista tuli huomattavasti kauniimpia, mitä valmiista askartelumassoista, niin vaikka kuinka vannoin, etten tee taikinaa enää ikinä, niin saattaapa ensi jouluksi kuitenkin valmistua taas koristeita.

Kynttilät valettiin kristallisteariinista laseihin, jotka lapset lopuksi maalasivat. Ihan ei äidin visio tähdistä lasin kyljessä toteutunut, kun omapäiset taiteilijat halusivat toteuttaa visionsa, mutta näkyypähän ainakin taiteilijoiden oma kädenjälki, kun äiti ei ole ideoineen sotkemassa.

Vielä pari päivää ennen aattoa tehtiin piparkakkumausteisia riisisuklaita, joista tulikin aikas hyviä! Suorastaan harmitti, kun omaan suuhun ei jäänyt kuin muutama kappale.

Nämä koottiin pieniin koreihin, joihin lisättiin vielä muun muassa glögiä ja jouluservettejä.

Jospa nyt taas yrittäisi siirtyä järkkärin käyttöön, niin saisi nuo kuvat hieman paremmin kehiin. :D Mutta instagram päivittyy hieman useammin. Jos haluaa tulla seuraamaan löytyy @hanninpaja :)

Isänpäivää

Eilen juhlittiin isänpäivää ja nyt voi paljastaa meidän näperrykset. Oli jäänyt viime vuonna isänpäiväpäivitys väliin, joten palataan ensin ajassa vuosi taaksepäin.


Vuosi sitten askarreltiin lasten kanssa isille ja ukeille isänpäivälahjaksi muistitaulut. Maalasin vanerilevyjä magneettiliitutaulumaalilla. Pullosta, jonka kokoa en tietenkään enää muista, riitti kolmeen tauluun kolmisen kerrosta, mutta olisi kaivannut maalia vielä vähän lisää, kun eivät meinanneet magneetit pysyä kiinni, mutta onneksi magneetit toimivat esim. jääkaapin ovessa. Magneetit askarreltiin pienistä puukiekoista, jotka lapsi maalasi akryylimaaleilla ja mamma maalasi niihin vielä kirjaimet ja sydämet. Tauluihin painettiin vielä akryylimaaleilla molempien lasten kädenjäljet.

Tänä vuonna päässä löi ihan tyhjää. Meinasi jo pientä paniikinpoikasta iskeä, kun mietin erityisesti, mitä voisi kaksveen kanssa askarrella. Sitten aloin selata Facebookissa Lasten kanssa askartelevien ideapankki -ryhmää. Sieltä löytyi useita hauskoja lasten jalan- ja kädenkuvien pohjalta tehtyjä hahmoja, joten isi ja ukit saivat jokainen omannäköisensä tyynyliinan!

Tähän liittyy tarina kesätä, kun mies kiipesi talon katolle suunnittelemaan katon maalausta, niin tyttö huusi alhaalta: "Iikka lennä! Supersankari ole!" vakaasti uskoen isin kykyihin. :D

Hirvimiehelle

Ja toisella ukilla on useampi työkone rivissä.

Tänä vuonna isi sai karkkinsa "hermopurkissa", johon löytyi loru Liberon sivujen viestiketjusta:

"Joskus mä enkeli ole en, vaan pistän remuten. Voin potkia, huutaa ja repiä tukkaa, etsiä aamuisin housua ja sukkaa. Joinakin iltoina ala en mä nukkua, puoliin öihin saatankin kukkua. Silloin kai alkaa pinnasi katketa ja liitoksistasi alat ratketa. Mutta ennenkuin palaa viimeinen proppu, ota karkki niin kiukku on loppu. T. (lapsien nimet) ps. Lainaathan äidillekkin välillä :)"

Muokkasin vain hieman lorua me-muotoon. Lasipurkin lapset maalasivat yhdessä akryylimaaleilla ja tyttö valitsi kaupasta karkit ja täytti purkin.

Tyttö on innostunut piirtelemään kuvia ja hän halusi piirtää jokaisesta oman kuvan. Kuvista tuli niin hauskoja, että päätin laittaa kuvat kehyksiin. Skannasin piirrustukset koneelle ja teetin niistä jokaiselle mukin, tuli aika hauskoja hieman erilaisia valokuvamukeja. Kaksveellä riitti fokus tasan yhteen "ralliautoon", joka myös päätyi mukeihin, mutta originaalin sai oma isi.

Isin korttiin löytyi idea myös Facebookin Ideapankista. Painoin miehen kengänkuvan, sekä lasten jalanjäljet paperille, jotka leikkasin irti maalin kuivettia liimasin pahville. En löytänyt netistä mitään mieleistä valmista värssyä, joten kehittelin oman isin ja lasten seikkailuista.

Ukkien kenkiä ei ollut tarjolla, joten molemmat ukit saivat kortteinaan pienen taidekollaasin. Leikkasin A4:n neljään osaan ja molemmat lapset maalasivat pieniä taideteoksia. Molemmat valitsivat kaksi mieluista, jotka liimattiin kartongille.

Ja pitihän se tietysti aamupalapöytään tehdä kakku. Fazerin sivuilta löytynyt Pätkiskakku oli helppo tehdä lapsen kanssa, niin pääsi tyttö itsekin tekemään isille isänpäiväkakkua. Kaksvee sai vielä tyytyä nuolemaan kulhon. :D

"Mummin kanssa leipomaan!"

Toukokuun alussa alkoi taas raksuttaa; mitä ihmettä sitä keksisi lasten mummeille äitienpäiväksi?! Jotain, mistä olisi iloa ja tulisi käyttöön. Sitten keksin! Toiseen mummolaan mennessä 3 veemme ilmoittaa "Mummin ruokaa syömään!" ja toiseen lähtiessä ilmoitus kuuluu "Mummin kanssa leipomaan!", joten päädyin vanhoihin kunnon leivinliinoihin! Itse ainakin leipoessa huomaan usein leivinliinoja kaipaavani ja molemmat mummit sen verran puuhaavat keittiössä, että leivinliinoista voisikin olla iloa!

Mallissahan ei ole mitään erikoista: valkoista puuvillakangasta, joka on hieman uuninpeltiä isompi. (Tarkkoja mittoja en tietenkään nyt muista.) Minullahan oli hieno ajatus, millaisia kuvioita leivinliinoihin saisi kivasti töpsyttimillä, mutta tietenkään omatahtoinen kolmeveemme ei ottanut äidin ohjeita kuuleviin korviinsa. Ja hyvä niin. Liinoista tuli kauniit kukkakedot ja juuri sellaiset kuin tyttö ihan itse suunnitteli! Myös yksi vee pääsi kankaanpainopuuhiin ja teki myös omannäköisensä leivinliinat mummeille.

 Äidin ajatushan oli, että tuppeloilla saisi helposti painettua kivoja kukkasia, mutta tyttö päästi luovuutensa irti!

 Ja syntyi kauniita kukkaketoja!

Lisäsin vielä kangastussilla jokaiseen liinaan viestin mummille lapsilta.

Ja tietysti mummillehan pitää olla kukkia! Perinteisen kukkakimpun sijaan tyttö sai askartelumaaleilla maalata saviruukut. Kun olisi sytyttänyt hieman aiemmin, olisimme laittaneet ruukkuihin kukat kasvamaan siemenistä, mutta nyt tyydyttiin kaupan valmiiksi kasvatettuihin. Toisesta ruukusta unohdin napata kuvan ennen kuin se luovutettiin eteenpäin, mutta toisesta tajusin napata muiston.

Facebookin Lasten kanssa askaretelevien ideapankki -ryhmästä bongasin pari hauskaa ideaa. Ensinnäkin minulle ihan uusi tuttavuus, kutistemuovi. Molemmat lapset piirsivät kutistemuovinpalaseen oman piirrustuksensa ja palaset pujotin avaimenperään, ja näin mummeilla kulkee laukkukorussa/avaimenperässä molempien lasten piirrustukset mukanaan. Alunperin muovinpala oli 1/8 A4:sta ja kutistamisen jälkeen noin tulitikkuaskin kokoinen.

Lasten piirrustukset.

Äidinkin piti päästä kokeilemaan. Tässä siis kutistettu muovinpala ja tulitikkuaski antamassa osviittaa koosta.

 Toisekseen ryhmästä löytyi todella kiva kortti-idea! Sokerivedellä valellulle paperille laitetaan vesiväripisaroita, jotka levisivät kauniisti paperille muodostaen kukkia. Ihan ei samannäköisiä kukista tullut, mitä ryhmän kuvissa, mutta minusta olivat todella kauniita ja tytöstä tämä maalaaminen oli todella hauskaa, kun sai seurata, miten väri aina leviäisi paperilla. Sokeriliuos valmistetaan lisäämällä 2 dl sokeria (kuumaan/kiehuvaan?) 1 dl vettä. Paperi valellaan kauttaaltaan sokerivedellä ja paperille tiputellaan siveltimen kärjellä vesiväripisaroita. Paperien kuivuessa olin hetken ihan varma, että olin onnistunut tekemään maailman parasta kärpäspaperia, mutta pinnan kuivuttua se ei ollut enää lainkaan tahmea. Varoitin kyllä toista mummia, että kannattaa nostaa koiran ulottumattomiin, jos sillä vaikka johtuu mieleen maistaa.. :D

Kuivuneen maalauksen liimasin kartongille. Näistä tuli kyllä pieniä taideteoksia!

Pääsiäistä pienellä viiveellä

Nyt maltan viimein istua hetkeksi päivittelemään pääsiäisen tekemisiä.

Palmusunnuntaiksi askarreltiin lasten kanssa perinteisesti virpomavitsat. Malli oli viime vuodelta tuttu, mutta hieman muunneltuna. Tällä kertaa tein paperisilpun erisävyisistä vihreistä silkkipapereista, joilla peitettiin oksa ja lisäksi liimattiin koristeeksi kukkia ja höyheniä. Kukat oli perinteistä mallia, eli silkkipapereista leikattuja ympyröitä liimattiin päällekkäin ja hieman rypistettiin kukaksi. Oikein sopivia 3 veelle ja 1,5 vee teki sitten hieman oman muunnelman. :)

Päässä pyöri monia askarteluideoita, mutta ei vaan kerennyt, joten jätetään ne hautumaan seuraavaan vuoteen. Pääsiäiseksi halusin kokeilla jotain uutta kakkua ja netin syövereistä löysin pashakakun. Ei mennyt sen teko ihan kuin Strömsössä, kun ensin ei pohja meinannut paistua ja sitten se unohtuikin uuniin. Kaupassa ei ollut mangomehua, joten yritin pärjätä mangososeviritelmällä -ei ehkä ihan sama lopputulos. Kuitenkin kakusta tuli loppujen lopuksi ihan syötävää. Hieman liian sitruunainen minun makuun ja mietin toisen sitruunarahkapurin korvaamista vaniljarahkalla, tai maustamattomalla rahkalla. Pitää joskus testata, ehkä sitten seuraavana pääsiäisenä.

Hirmuisesti teki mieli leipoa myös rahkapullia, mutta ne saivat odottaa vuoroaan kuitenkin viime viikonloppuun, mutta ainahan hyvää kannattaa odottaa. Rahkapullat on kyllä minun lemppareita pääsiäisherkuista! Menee ehkä jopa suklaamunien ohi..

Puolen litran pullataikina ja täytteeseen laitoin:
- 1 prk vaniljarahkaa
- 1 prk maustamatonta rahkaa
- 2 kananmunaa
- 1 dl sokeria
- 1 dl rusinoita
- 0,5 dl sitruunamehua
 (Muistelisin viime vuonna laittaneeni purkin vaniljarahkaa ja purkin sitruunarahkaa, jolloin jätin sitruunamehun pois.)

Yksi  minun all time favoriteista on kauralastut! Vielä kun kaapista löyty levy taloussuklaata (tumma suklaa kun on ainoa, mikä meidän kaapissa säilyy), niin dippasin keksit suklaassa ja ai että oli hyviä!

Tulipa nyt samalla viimein listattua viimeisetkin ideat listalle, jotka pitää toteuttaa! :)

Kiitos kerho-opeille!

Viikko sitten aloimme opetella uutta arkirytmiä, kun tämä mamma lähti taas työmaalle, kun ei sitä lottovoittoakaan kuulunut. Kyllä se vaan meni lähes 1,5 vuotta kotiäitinä nopeasti! Kävimme tämän ylipitkän mammaloman ajan lasten kanssa seurakunnan järjestämässä perhekerhossa, josta eityisesti tyttö on tykännyt kovasti, joten jäädessämme pois kerhosta jokin pieni muistaminen kerhon ohjaajille oli paikallaan.

Mietin, että mukava olisi antaa jotakin, missä näkyy lapsen kädenjälki, kun niin monet kerrat on kerhossakin askarreltu. Päädyin lopulta, miksiköhän sitä kutsuisi, korttikääröön, eli korttiin, jonka sisälle laitoin suklaalevyn. Tyttö maalasi paperin, jonka liimasin kartongille. Kartongin toiselle puolelle molemmat lapset saivat painaa kädenjälkensä kuin allekirjoitukseksi, joiden yläpuolelle kirjoitin meidän kiitokset kerhoajasta, Taittelin kortin kolmeen osaan, laitoin sisään suklaalevyn ja kietaisin ympärille niininauhaa. Tämmöiset pienet muistamiset kerho-opeille sieltä siis syntyi:

Maalaukset

Allerkirjoitusten päälle kirjoitin meidän kiitokset, kun maali oli kuivunut.

Valmis käärö

Ja sisällä suklaalevyt :)

Syksyn synttärijuhlat

Nyt kun taas välillä vettäkin sataa ja kuraa lentää, niin on hyvä hetki palata hieman ajassa taaksepäin ja kirjoittaa meidän syksyn synttäreistä, kun jäi silloin päivittämättä. Ja pakko kirjoittaa nyt kakun resepti ylös, ennen kuin unohdan sen!

Lokakuussa juhlittiin meidän 1-vuotiasta isännän alkua ja jo perinteiseen tapaan askartelin kutsukortit. Hieman oli idea hakusessa, kun pienellä miehelä ei vielä mitään suosikkihahmoa ollut, mutta lopulta keksin syksyyn sopivat sammakot.

Taustakartonkiin tupsuttelin akryylimaaleilla lehtiä, joihin sain sabluunan vaahteranlehden mallisella kuvioleikkurilla. Sammakon leikkasin kartongista ja juhlahatun kuviopaperista. Lisäksi vielä hiukka kimalleliimaa ja silmät päähän. Aika veikeät niistä tuli! :)

Halusin tehdä syksyyn sopivasti omenakakun, mutta en millään löytänyt mieleistä ohjetta, joten aloin kehittelemään omaa kakkua. Hirveästi en itse pidä päärynän ja kinuskin yhdistelmästä, johon löytyi enemmän reseptejä, vaan omena ja kinuski on enemmän minun mieleen, joten tässäpä ohje Hannin omena-kinuskikakkuun:

Omena-kinuskituorejuustokakku

Pohja:
200 g täysjyvä  digestive-keksejä
75 g voita

Täyte:
7 liivatelehteä
1,5 dl sokeria
2-3 omenaa
nokare voita
5 dl vispikermaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl kinuskikastiketta
0,5 dl sitruunamehua

Kakun päälle:
1 liivatelehti
1-1,5 omenaa
hyytelösokeria
vettä
1 dl kinuskikastiketta


Pohja:
 - Murskaa keksit ja lisää voi. Levitä muruseos tasaisesti leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.


Täyte:
- Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
- Karamellisoi omenat: Leikkaa omenat pieniksi kuutoiksi. Sulata sokeri puhtaalla kuivalla paistinpannulla, varo polttamista. Kun sokeri on sulanut ja muuttunut kauniin ruskeaksi, lisää omenakuutiot. Sekoita tasaiseksi ja lisää voinokare. Jätä jäähtymään muun täytteen valmistuksen ajaksi.
- Vispaa kerma vaahdoksi ja jätä hetkeksi odottamaan
- Sekoita tuorejuusto ja kinuskikastike keskenään toisessa kulhossa
- Lisää karamellisoidut omenat
- Liota liivatelehdet kuumennettuun sitruunamehuun ja lisää tuorejuustoseokseen
- Lopuksi lisää kermavaahto nostelemalla sekaan
- Kaada täyte keksipohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti, mielellään yön yli

Päällinen:
- Laita liivatelehti likoamaan kylmään veteen
- Tee kakun päälle "rengas" pieneksi kuutioidusta omenasta. Mitä enemmän omenaa, sitä paksumpi rengas
- Valmista yksi annos hyytelösokeria pakkauksen ohjeen mukaan (Ei ole nyt pakettia, enkä muista mittoja ulkoa) ja sivele hyytelösokeri omenanpalasten päälle
- Kuumenna  kinuskikastiketta ja liota liivalehti siihen. Kaada kinuskikastikse omenarenkaan keskelle.
- Anna hyytyä vielä jonkun aikaa jääkaapissa

- Irrota varovasti reunat veitsellä vuoasta ennen vuoan avaamista

En nyt tiedä miten oikeaoppista tuo kinuski"kuorrutteen" tekeminen kakun päälle oli noin, mutta minusta ainakin toimiva: leikkaantuu hyvin, eikä valu.

Tästä kakusta kyllä tuli minun lemppari ja vieraatkin tykkäsivät kovasti!

Joulun herkkuja

Joulu on juhlittu, vuosikin vaihtunut ja koristeet pakattu taas odottamaan ensi joulua, mutta palataan kuitenkin hetkeksi vielä joulujuttuhin, kun en ole malttanut aiemmin istahtaa koneelle niitä tänne päivittämään.

Joulun alla mietin kuumeisesti (taas kerran), miten muistaisi mm. sisaruksia. Kun ei kuitenkaan haluaisi mitään kaapintäytettä antaa. Mieleen tuli jonkinlainen herkkulahja, eipähän varmaan jäisi mihinkään pyörimään. Ensin mietin, että tekisin itse jonkinlaista joulusuklaata, mutta sitten törmäsis sattumalta Dansukkerin purkkipikkuleipä-ohjeeseen, niin ajattelin, kun kerta lähipiirissä on innokkaita leipureita, niin tässäpä samalla puuhaa joulunpyhiksi!

Lisäksi halusin lisätä jotain valmiita herkkuja. Halusin vaihtelua perus-konvehtirasioiden tilalle. Keksin Punnitse&Säästä kaupan herkkulaarit, joista saisi koottua monipuolisiakin herkkukokonaisuuksia, vaikka itse päädyin tällä kertaa aika perinteisiin kuorrutettuhin rusinoihin ja manteleihin, jotka laitoin kerroksittain puolen litran lasipurkkeihin. Helppo koota itse herkkupurkin saajan mukainen makukokonaisuus.

Hieman vielä askarreltiinkin lasten kanssa. Joulun alla tehtiin perhekerhossa tonttuja. Malli oli niin soma ja etenkin helppo toteuttaa, että tehtailtiiin tonttuja kotona urakalla isovanhemmille ja kummeille. Hyvin onnistui muuten myös tuommoisen reilu 1 veen kanssa, kun laittoi liimaa puukiekolle ja antoi silmät ja parran käteen. Tonttulakin kylläkin piti äidin kiinnittää, myös 3 veen tonttuihin.

Kotiin tuli väkerrettyä elämäni ensimmäinen piparkakkutalo! Huh! Valkkasin kaavoiksi Sunnuntain piparkakktutalosivulta perustalon näköisen mummonmökin. Tein talon Sunnuntain valmistaikinasta, jonka kanssa en ihan osannut elää, kun oltiin omatekoisesta tehty piparit aiemmin, niin en nähtävästi osannut kaulita levyä sitten kuitenkaan tarpeeksi ohueksi ja osista tuli hieman paksuhkot. Pienen kätevän emännän kanssa koristeltiin osat ja laitettiin talo kasaan paksuilla kerroksilla sokerikuorrutetta. (Paitsi savupiippu, sitä ei saatu asettumaan paikalleen.. :D ) Kyllä minä olin aika pollea meidän prinsessatalosta, vaikka homma ei kaikilta osin ihan käsikirjoituksen mukaan mennytkään.

Joulun kahvipöytään tein Valion sivuilta löytyneen Karpaloisen kerroskakun, josta unohdin ottaa kuvan. Vaikka minä en pidä karpaloista (ja puolukoista) makeissa leivonnaisissa, yritän aina optimistisesti ajatella, että jospa se nyt olisi hyvää. Mutta ei se vaan ole. Karpaloista pitävät kyllä kovasti kehuivat kakkua, mutta omassa suussa tökki. Jospa minä nyt luovutan ja en enää testaa näitä karpalo/puolukkaleivonnaisia.

Yhteishyvän sivuilta löytynyt Suklainen Jouluhalko odotti vuoroaan uuteen vuoteen jouluherkkujen ylitarjonnan vuoksi, mutta kyllä näköjään hyvää kannatti odottaa. Suklaan ja appelsiinin yhdistelmä vaan on niin hyvä. Mietin, että appelsiinituorejuuston tilalla voisi kokeilla ihan maustamatontakin tuorejuustoa, voisi olla hyvää. Jätin kuorrutteesta pikakahvijauheen pois, kun ajattelin olevan niin lapsiystävällisempi, mutta pitää joskun kokeilla jauheen kanssakin!