Tyynyille päällisiä ja vähän toisenlainen mäykkypipo

Tässä on pääosassa aiemmin tekemäni seula, jossa on kuva meidän Hilmasta.

Alkuvuodesta Facebookissa kiersi luovuuteen kannustava kiertoviesti, jossa luvattiin tehdä kommentoijille jotain omin käsin tämän vuoden aikana. Yksi rohkea ilmoittautui ja aloin miettiä, mitä hänelle tekisin. Halusin tehdä jotain, millä olisi käyttöä, eikä jäisi nurkkiin pölyttymään, joten päätin tehdä tyynyliinoja!

Alkuun ompelin pestyn kankaan tyynyliinaksi. Hieman piti miettiä monenmonen vuoden tauon jälkeen, että mitespäin ne tyynyliinan käännökset nyt menikään, mutta sain sitten liinat kasaan. Tämän jälkeen alkoi kuviointi. Ensimmäiseksi värjäsin pohjan ruiskuttamalla kankaalle suihkepulloilla ruiskutusemulsiota, johon oli sotkettu väripigementtiä. Halusin tehdä pohjasta maiseman kaltaisen, joten alaosan värjäsin vihreäksi ja yläosan siniseksi. Pohjan kuivuttua painoin seulalla koiran kuvan tyynyliinaan. Lopuksi vielä tein niitylle kukkia painelemalla puutikulla pieniä pisteitä. Tässä käytin peittovalkoista, johon olin sotkenut väripigmenttiä. Värien kuivuttua silitin tyynyliinat kankaanpainovärien kiinnittämiseksi. Pitkään mietin vielä, tekisinkö perhosen/linnun/tms. Hilman kuonon yläpuolelle, jota koira katsoisi, mutta en saanut mieleistä aikaiseksi, joten jätin koiran vain haistelemaan kevättuulia.

Ja heti perään tein toisen tyynyprojektin, nimittäin olohuoneen koristetyynyille uudet päälliset, kun entiset olivat jo aikansa eläneet. Olin aiemmin tehnyt vastaavat, joten mallia ei tarvinnut kauaa miettiä. Ompelin ensin päälliset paksusta luonnonvalkoisesta puuvillakankaasta, joka taisi olla jonkinasteista verhoilukangasta. (Enää kun ei tarkemmin muista.. :D ) Sisustyynyt kun olivat jo olemassa, päälliset tein niiden mittojen mukaan. Leikkasin noin 50 x 120 mittaisen palat ja käänsin reunat niin, että keskelle jäi 50 x 50 alue ja takaosa muodostui näistä taitteista, jotka menevät takana n. 5 cm matkalta päällekkäin, mutta jäävät auki. Tämä siis tyynyt "täyttäaukko". Olikohan taas mahdollisimman epäselvästi selitetty? Ompelun jälkeen painoin taas Himmin kuvan keskelle päällistä. Nämä halusin pitää yksinkertaisena, joten en lähtenyt enää muuta siihen suhraamaan. Värin kuivuttua silitin kuvan taas kiinni ja ompelin taakse napit kiinni. Painokuvaa ajatellen päällinen olisi ehkä saanut olla hieman pienempi, mutta hyvä näinkin, niin ei tarvitse lähteä uusia sisustyynyjä metsästämään. Nyt mielenkiinnolla seuraan, kuinka kauan luonnonvalkoiset päälliset ovat vaaleat koirataloudessa kevätkelissä...

Himmi ja Himmi

Takaosassa täyttöaukon kohdan suljin napeilla.

Ja lopuksi vielä se toisenlainen mäykkypipo. Leikkasin ensin yksiväriset trikoot pipon mittoihin ja tämän jälkeen painoin kuvan pipoihin. Maalin kuivumisen ja silittämisen jälkeen ompelin pipot valmiiksi. Niitä tuli kahta eri mallia, minun normaalisti tekemän lököpipo ja sitten hieman lyhkäisempi perusmallinen pipo:

Minun olisi pitänyt tuossa lököpipossa painaa kuva alemmas, sillä pipon ollessa päässä kuvio ei oikein pääse oikeuksiinsa, vaan piiloutuu päälaelle. Perusmallissa tein taitteen eri kohtaan, jolloin kuvio asettuu paremmin ja jää näkyviin pipon ollessa päässä.

Hieman tahtoo  lököpipossa kuvio kadota päälaelle.

 Mutta tästäpä viisastuin ja osaan seuraavan kerran painaa kuvion alemmas. Peruspipokin on kyllä myös kiva, ja niitä on työn alla muutamassa eri värissä.

No, tein minä taas niitä PaaPiin kuosillakin olevia mäykkypipoja... :D

On tuosta kuosista tuloillaan muutakin, kuin vain ainaisia pipoja... ;)

Mäykky olalle

Hilmasta tehdään laukku! Ihastuttava kangaslaukku! (Erästä kohtausta Disneyn Bernard ja Bianca Australiassa mukaillen. :D )

Hilma ovenkahvassa roikkumassa

Aiemmin tekemäni koepala kummitteli mielessä ja mitä enemmän sitä pyörittelin, sitä enemmän se alkoi näyttää laukun läpältä. Koepala oli tukevaa puuvilla, joka sopisi tarkoitukseen loistavasti. Ajatus ei jättänyt rauhaan, joten ei siinä auttanut muu, kuin lähteä ostamaan Eurokankaasta kangasta laukun muihin osiin. Löysinkin tukevaa tummanruskeaa puuvillakangasta, joka sopisi hyvin luonnonvalkoisen koepalan kanssa yhteen. Lisäksi halusin kanttinauhaa laukun ulkopuolen saumoihin piristeeksi, tuomaan hieman särmää. (Tätä ideaa hieman kaduin myöhemmin...)

Pidän selkeälinjaisista olkalaukuista, joten halusin tehdä ihan peruslaukun. Nyt laukun suunnitelu piti aloittaa läpästä, koska koepala oli varsin rajallinen. Siitä kaavat pikkuhiljaa muotoutuivat ja siirtyivät kankaalle. Leikkasin ruskeat osat kaksinkertaisena vahvistaakseni laukkua, ettei tarvitsisi tukikankaiden kanssa alkaa leikkimään. Ja tietysti läpälle leikkasin ruskeasta kankaasta takaosan. Laukun sisälle leikkasin vielä yhden kangaspalan, josta tuli kaksi taskua laukkuun.

En nyt ala sen tarkemmin laukun ompeluvaiheita selvittämään, ellei joku välttämättä halua. Ompelin osat yhteen ja aloin viimeistellä saumoja kanttinauhalla. Liekö syy kanttinauhassa, laukun saumoissa, vai siinä, että kello oli 01:12, kun hommasta ei meinannut tulla -anteeksi kielenkäyttöni- helvettiäkään. Olin silitysraudalla silittänyt nauhaan valmiiksi taitoksen helpottaakseni ompelemista, mutta silti ei homma ottanut onnistuakseen. Nauha ei mennyt suoraan, tikki ei mennyt suoraan. Siinä useamman kerran purkaessani, ommellessani uudestaan, purkaessani ja taas ommellessani olin todella tyytyväinen, kun olin ottanut kaupan hyllyssä olleen koko loppurullan kanttinauhaa, sillä se näytti menevän kokonaan. Samalla kirosin omaa laiskuuttani, kun en ollut jaksanut vaihtaa saumuriin kuin reunalangan ja jättänyt muut valkoiselle, koska "nehän jäävät kanttinauhan alle". No kun eivät meinanneet jäädä. Varsinkin nuo pyöreät kulmat olivat sangen haasteellisia. Ja hommaa ei tietenkään voinut jättää aamulle ja tuoreille silmille (hermoille). Aikani taisteltuani sain viimeisenkin kanttinauhanpätkän paikalleen. Ei ne kanttaukset todellakaan priimaa ole ja edelleen noista kulmista paikoin se valkoinen ommel näkyy alta, mutta olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen ja kelpaa minulle hyvin omaan käyttöön!

Etuprofiilia

Sivuprofiilia

Laukun takaosassa on kaksi taskua, muuten sisus on avoin.

Ja olalle! :)

Mäykkyvelour pipotestissä

Ihmiset olivat ihastuneita PaaPiin mäykkykuosiin ja erityisesti vaaleanpunaisesta toivottiin pipoja. Vaaleanpunainen oli kuitenkin velouria, joka on minulle melko vieras materiaali, joten ihan suoraan en pipoja siitä uskaltanut luvata. Pistin kankaan pipotestiin ja ihan hyvä siitä tuli!

Tässä pohjaväri näyttää tummemmalta, kuin todellisuudessa on.

Kangas on jerseytä paksumpaa, joten pipokin on luonnollisesti paksumpi, mutta velour on mukavan pehmoista. Hieman taitteiden ja saumojen kohdalla valkoinen pohjaväri kuultaa esiin, mutta ei liian häiritsevästi, kauempaa tuskin huomaisi. Eli kyllä minäkin, joka vierastan vaaleanpunaista, voisin pinkissä mäykkypipossa julkisella paikalla näyttäytyä. :D

Saku Sammakko ja Hillevi Hiiri

Välillä vähän arkiston aarteita. Vanhoja kuvia selatessa löysin kuvan avioparista, jonka tein muutama vuosi sitten avioon asteleville ystävillemme. Sammakko ja hiiri on tehty Tone Finnangerin Tilda-kirjojen ohjeiden mukaan. Hiiren ohje löytyy Sisusta Tildan tapaan -kirjasta ja Sammakko kirjasta Crafting Tilda´s friends.

Lisäsin sammakolle ja hiirelle asianmukaiset asusteet, jotka löytyivät silloin Kätevästä Kädestä. Hiiren huntu oli leveää kuvioitua satiini- tai silkkinauhaa, jonka toista päätä hieman kavensin korvien väliin sopivaksi ja ompelin siihen muutaman helmen ikäänkuin tiaraksi. Sukkanauha on kapeaa satiininauhaa, jonka vain rypytin normi ompelulangan avulla. Helmet pujottelin perushelmistä nauhoiksi. Kukat olivat yksittäisiä valmiita ja ne vain nappasin yhteen nippuun. Myös sammakon asusteet olivat kaikki valmiita kappaleita, jotka vain laitoin paikoilleen.

Tällä kertaa Hillevi lähti Sakun mukaan pappilaan! :D

Mäykky siirtyy kankaalle

Tämän projektin aloitin viime vuoden lopulla, kun olin etsiskellyt mäykkykankaita muun kangasshoppailun lomassa ja harvoin mitään kivaa tuli vastaan. Joten taas päätin, että minäpä teen sitten kankaan itse! Aikanaan Pekkalan kuvataideoppilaitoksessa painettiin kangasta valotetuilla seuloilla ja aloin muistelemaan, millainen tuo projekti olikaan ja miten se onnistuisi kotioloissa. Selvitin työvaiheet ja löysin tarvikkeet mm. Kätevästä Kädestä ja eikun toimeen! En nyt ala sen tarkemmin vaiheita käymään läpi, ohjeet löytyvät Emo-Tuotannon kankaanpainon vinkkikirjasta. Suosittelen lämpimästi lukemaan ohjeet tarkkaan ja noudattamaan niitä. Minulla nimittäin taisi vasta viides seula onnistua, kun unohtui jokin vaihe välistä tai valotusaika ei ollut sopiva. Tämän takia projekti osittain kestikin, kun pidin pienen luovan tauon, mutta viimein seula onnistui ja usko palasi!

Aloitin projektin siitä, että etsin mieluisen valokuvan ja silmiini osui tämä kuva Himmistä:
 

Ihan tuommoisenaanhan se ei käy, joten aloin leikkiä minulle täysin tuntemattomalla Photoshopilla ja muutaman napin painalluksen jälkeen kuva oli seuraavanlainen:

Nyt alkoi näyttää sopivalta! Tulostin tämän  piirtoheitinkalvoille kertaa kaksi. Kalvoilla pudistin vielä valkoisia osia pumpulipuikolla ja tummensin mustia osia piirtoheitintussilla, jotta mustat ja valkoiset osat erottuisivat mahdollisimman hyvin ja valotus onnistuisi paremmin. Niinpä sitten edellä mainituilla Emo-Tuotannon ohjeilla kuva siirtyi seulalle:

Koepalat pöydälle ja sitten väriä kehiin!

Lähemmässä tarkastelussa ihan onnistunut lopputulos!

Tein vielä toisen koekappaleen, jonka olin aiemmin värjännyt ruiskuttamalla vihreää ja sinistä kankaanpainoväriä kankaalle:

Tuossa painettu kuva näyttää aika vaalealta, kun kuvankäsittelyllä otin kuvasta varjoja pois, mutta todellisuudessa painettu kuva on ihan yhtä musta kuin ylemmässäkin kuvassa.

Nämä piti heti päästä esittelemään, kun taas vauhtiin pääsin! Valmiita tuotoksia seuraa perässä!
Eikun vaan seulalle lisää väriä ja ompelukone laulamaan!

.....


Ps. Nyt on taas toimiva saumuri... :D

Liivihame tirehtöörille

Vuodenvaihteen kieppeillä bongasin Joensuun seudun kansalaisopiston lehtisestä vauvasirkuksen, johon oli ihan ehdottomasti päästävä meidän pikkuneidin kanssa! Tämän innoittamana tein tulevalle tirehtöörille teemaan sopivan liivihameen.

Olin jo aiemmin tilannut JNY Designin Circus -trikookangasta, joka sopi täydellisesti tarkoitukseen. Mallin löytäminen oli sitten toinen juttu. Halusin ihan simppelin suoralinjaisen perusmallin ja pläräsin käsien ulottuvilla olevat käsityölehdet, mutta tuloksetta. Sittenpä päätin, että osaanhan minä nyt yhden liivihameen kaavat tehdä! Eikun mittanauhan kanssa pikkuneitiä mittailemaan ja siinä sitten kaavat alkoivat pikkuhiljaa hahmottua.

Koska oli uudenvuodenaatto ja minun pitää hyvin usein saada toteuttaa ideani välittömästi, piti turvautua olemassa oleviin materiaaleihin. Nuo oudot kangasliikkeet kun eivät osaa ennustaa minun mielen liikkeitä ja palvele minua kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä. ;) Tein yläosasta kaksinkertaisen ja tikkasin reunat. Tähän olisin vielä kaivannut joustokanttinauhaa, mutta kelpasi ilmankin. (Hieman vain veti tikki kangasta kuprulle, mutta ehkä olisi suorempi, jos olisi malttanut keskittyä enemmän ompelukoneen asetuksiin.) Laatikon pohjalta löysin vielä kaksi sopivaa nappia olkaimiin ja suoralinjainen liivihame oli valmis hujauksessa! Kyllä nyt kelpaa meidän tirehtöörin johtaa päivittäistä sirkusta!

Jälkeenpäin ajatellen helmaosa olisi voinut olla aavistuksen leveämpi ja nappien tilalle kaipaisin neppareita, joilla olisi voinut tehdä hieman säätövaraa olkaimiin, mutta ihan onnistunut ensimmäiseksi liivihamekyhäelmäksi. :)

35 pipoa myöhemmin

Pääsiäisen pyhinä aloitetun urakan ensimmäinen osuus on ohi, eli pipot ovat valmiina! Hieman pipomäärä vielä paisui, kun tietyt kuosit saivat niin suuren suosion, että piponkappaleita piti leikata kangasvarastot loppuun.


Homma ei alkanut kuten Strömsössä...

Muistin viikonloppuna, että äidillähän on saumuri! Niinpä kahvin ja rahkapiirakan houkuttelemana äiti kiikutti saumurinsa minulle. (Oli muuten hyvää rahkapiirakkaa! Ohje löytyi Leipoi, leipoi -blogista.) Siinä kahvittelun lomassa puunattiin vanhaa saumuria, puhdistettiin osat, muisteltiin lankojen pujotus ja testattiin toimivuus, ja hyvinhän se toimi! Hetken....

Illalla aloitin ompelun ja neljännen pipon kohdalla: tikitikitikitikiKOLONKtikiFIUUUUU! Sinne lensi neula. Noh, ajattelin vain, että unohdettiin kiristää neulat puhdistuksen yhteydessä ja vanhassa koneessa olivat vain päässeet löystymään. Eikun neulat takaisin ja langat paikalleen ja jatkui: tikitikitikiKOLONKtikiNAPS. Nyt se katkesi. Noh, se oli varmaan vaan vääntynyt irrotessaan. Uudet neulat tilalle ja langat taas paikalleen ja jatkui: tikitikitikiKOLONKtikiKLONKKLONKLONDRRR. Noh, ehkä minä pujotin langat väärin ja taas yritettiin. Samalla lopputuloksella. Tiukasti tavasin ohjeista lankojen pujotusta ja kokeilin useamman kerran, aina samalla lopputuloksella. Syynäsin taskulampun kanssa saumurin rakennetta, josko siellä välissä olisi jokin herjaava osa, mutta minun saumurintuntemuksella ei mitään erikoista löydetty. Varmaan parin tunnin jyryämisen jälkeen luovutin, saumuri vei sen erän.

Seuraavana päivänä kaivoin uskollisen viikinkini esille ja jatkoin. Ja viikinki ei urakassa pettänyt. Mietin vain siinä saumoja huolitellessani, kuinka monta pipoa olisinkaan jo ehtinyt tehdä samassa ajassa sillä saumurilla. No mutta onneksi nuo pipot ovat niin nopeita pyöräyttää, ettei siinä kauan nokka tuhise normikoneellakaan. Tiistaina ensimmäinen satsi, keskiviikkona toinen ja tänään pari viimeistä, sekä pipojen viimeistely.

Alun vastoinkäymisestä huolimatta nyt on pipot valmiina ja odottavat pinkassa pöydällä päitä, joita lämmittää! :)

Ruusukkeiden teko-ohje ja Mäykkyompelua toisesta blogista

Linkitänpäs nyt tuolta meidän toisesta blogista sinne tekemäni väkerrykset, kun en laiskuuttani jaksa niitä uudelleen kirjoittaa.

Minä olen siis useasti väkerrellyt ruusukkeita seuran mätsäreihin ja minulta pyydettiin niihin ohjetta. Elikkäs tästäpä klikkaamalla löytyy, miten minä olen niitä tehnyt.

Ja mäykkyompelua-kirjoituksesta löytyy lähinnä PaaPiin mäyräkoirakangas ja Tee se itse -mäyräkoira. Olen sinne loppuun lisännyt myös omat minimäykkyväkerrykset, mutta ohjeita tuossa pätkässä ei ole.