Viikko sitten aloimme opetella uutta arkirytmiä, kun tämä mamma lähti taas työmaalle, kun ei sitä lottovoittoakaan kuulunut. Kyllä se vaan meni lähes 1,5 vuotta kotiäitinä nopeasti! Kävimme tämän ylipitkän mammaloman ajan lasten kanssa seurakunnan järjestämässä perhekerhossa, josta eityisesti tyttö on tykännyt kovasti, joten jäädessämme pois kerhosta jokin pieni muistaminen kerhon ohjaajille oli paikallaan.
Mietin, että mukava olisi antaa jotakin, missä näkyy lapsen kädenjälki, kun niin monet kerrat on kerhossakin askarreltu. Päädyin lopulta, miksiköhän sitä kutsuisi, korttikääröön, eli korttiin, jonka sisälle laitoin suklaalevyn. Tyttö maalasi paperin, jonka liimasin kartongille. Kartongin toiselle puolelle molemmat lapset saivat painaa kädenjälkensä kuin allekirjoitukseksi, joiden yläpuolelle kirjoitin meidän kiitokset kerhoajasta, Taittelin kortin kolmeen osaan, laitoin sisään suklaalevyn ja kietaisin ympärille niininauhaa. Tämmöiset pienet muistamiset kerho-opeille sieltä siis syntyi:
 |
| Maalaukset |
 |
| Allerkirjoitusten päälle kirjoitin meidän kiitokset, kun maali oli kuivunut. |
 |
| Valmis käärö |
 |
| Ja sisällä suklaalevyt :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti