Kohta niitä saa...

Hieman on pieni projekti ottanut aikaa muulta puuhastelulta. Nyt on nimittäin kahlattu ensimmäinen etappi byrokratian viidakossa ja aikaansaatu ihan oma Y-tunnus! Toiminimi odottaa vielä lopullista hyväksyntää, mutta kohta minä voin hyvillä mielin tarjota mm. pipoja kaikille halukkaille. Yritykselle tulen sitten perustamaan omat kotisivut ja mahdollisesti blogin, mutta nämä sitten parin viikon sisällä, kun nimi varmistuu.

Tarkoituksena olisi nyt ensi hätään tarjota erityisesti koiramaisia pipoja, joten nyt saa jo heittää ehdotuksia, mikä/mitkä koirarodut ovat jäänet täysin paitsioon ja joista olisi kiva saada pipo omaan ja kaverin päähän, niin katsotaan, mitä saadaan aikaiseksi! :)

Rotupipokirjo laajenee

Pitääpä sanoa, että WOW! Löysin sivuston, josta voi tilata kankaita lukemattomilla eri printeillä. Mukana myös monia, monia eri koirarotuja! Ei siis enää pelkkiä mäykkypipoja.. ;) Pakkohan sieltä oli ensin pala tilata kokeeksi. Toimituksessa meni tovi, mikä on ihan ymmärrettävää, kun mikäli oikein käsitin, niin jokainen kangas printataan tilauksen tultua. Ja meneehän sitä postissakin joku hetki, että se tänne Pohjolaan löytää.. Puuvillaneulos osoittautui todella hyväksi, laadukkaan tuntuiseksi kankaaksi. Tuolta voi tilata myös oman suunnitelman mukaan, joten tulevaisuudessa pääsee mahdollisesti tekemään jotain myös omasta designista! :)

Koepalan tilasin alaskanmalamuutin kuvilla ja palasta syntyi kaksi malamuuttipipoa!

Uudet kannet rekkarikansiolle

Kyllä on ottanut osansa paluu täyspäiväisesti töihin ja ei ole pahemmin iltaisin ehtinyt tai jaksanut näperrellä, ideoita vaan tupsahtelee päähän koko ajan lisää. Nyt kun oli pitkästä aikaa (ja pitkään aikaan) viikonloppu ilman ohjelmaa, oli pakko hyödyntää vapaat hetket ja näperrellä jotain.

Monta vuotta sitten hommasin koirille Kennelliiton näyttelykansion, johon olen laittanut kaikkien koirien paperit, jotta löytäisin kaikki helposti, tai sitten hävitän kaikki kerralla.. Kansion kannet ovat vuosien saatossa päässeet hiukan kulahtamaan, joten ajattelin tehdä kansiolle uuden ilmeen, mistäpä muusta, kuin PaaPiin mäyräkoirakankaasta! Tosin onhan siellä nyt yhden podengonkin paperit, mutta podengokangasta ei vielä vastaan ole tullut.. Tämä olikin todellinen pikatikki, kun kannet syntyivät kahdesta suorakulmion muotoisesta kaistaleesta. Eli jos kannet alkavat tympiä, niin äkkiä pyöräyttää uudet!

Sisus, vuorikankaana musta trikoo

Helppo kinkkupiirakka

Tänään emännöin meillä ensimmäitä kertaa me&i-vaatekutsuja ja kuumeisesti mietin sinne tarjottavaa. Tuttava toi meidän pikkuneidin rotinoille aikanaan hirmuisen hyvää kinkkupiirakka ja sain myös reseptin siihen, mutta arvatkaa vaan onko se tallessa.. Niinpä kuumeisesti muistelin, mitä siihen tuli ja tämmöisen reseptin kehittelin pellilliseen kinkkupiirakkaa:

Pohja:
2 pkt valmista piirakkataikinaa (joo, olin laiskalla päällä)

Täyte:
2 pss kinkkusuikaleita
2 punaista paprikaa
1 pkt Koskenlaskija-sulatejuustoa

Päälle:
3 prk kermaviiliä
4 kananmunaa
suolaa
paprikajauhetta
rouhittua mustapippuria

Taputtelin pohjan pellille, jonka päälle levittelin kinkkusuikaleet ja kuutioidut paprikat. Leikkasin Koskenlaskijan siivuiksi ja lanoin tasaisesti paprikoiden päälle. Sekoitin kulhossa kermaviilit, kananmunat ja mausteet, ja kaadoin seoksen päälle. 200 astetta ja noin puoli tuntia (että täyte on hyytynyt).

Minulla teki mieli hirmuisesti myös mansikkakakkua, tai jotain sen tapaista, joten pyöräytin kääretortun, johon keitin itse mansikkahillon hillosokeripussin ohjeen mukaan. Oli päässälaskutaito koetuksella, kun ohjeessa oli kaksi kiloa marjoja ja minulla niitä puolestaan oli noin kolme desiä. Hiukka makeaa siitä tuli, mutta hyvää kuitenkin.Mansikkahillon kaveriksi laitoin väliin kerma-rahkaseoksen (4 dl kuohukermaa+1 prk rahkaa+sokerit), jolla myös kuorrutin kääretortun. Päälle vielä Wiener nougat -rouhetta.

Kyllä jaksoi sitten vaatteita sovitella! :)

Hihnoja

Monesti minulta on kyselty, että milloin alan tehdä hihnoja. No NYT! :D Tein näin alkuun kolme kappaletta. Kahdessa ompelin mäykkynauhan mustaan polypropeeni ja yksi oli valmiiksi kuvioitua camo-nauhaa. Oranssi mäykkynauha vanhaa tuttua ja uusi löytyi Etsystä. Camo-nauha ja lukot Antassusta.

Ja laitanpa samaan pannat, jotka tein kolmelle skottikoiraneitokaiselle. Koristenauha Antassusta, renkaat Antassu/Kätevä Käsi ja polypropeeninauha Kätevästä Kädestä.

Pöydänpyyhkimiä

Viimein sain aikaiseksi kuvoida jo keväällä Kätevästä Kädestä ostamani tiskirätit. Kaivoin esiin Himmin valokuvasta tekemäni seulan ja tein ensin sarjat rättejä sillä. Sitten halusin kokeilla jotain muuta. Minulla oli vanha pitsiverho, jossa on kukkakuvioita, joten kokeilin, mitä sillä saisi aikaiseksi. Ensin laitoin verhon rätin päälle ja ruiskutin väriä rätille toivoen, että kukkakohdat jäävät valkoisiksi. Hieman vaihtelevalla menestyksellä tämä onnistui. Ruiskutin vielä toiseen vaaleampaa väriä päälle ilman verhoa, jolloin kukat saivat hieman väriä. Sitten otin vielä tyhjän seulan ja kokeilin painaa verhon kuvion, mutta rätti imi turhan topakasti runsaamman määrän väriä itseensä ja tuloksena oli lähes kokonaan vihreä rätti, joka pääsee ateljeen lattialuutuksi.

Pitsiverhokokeilu ei ollut kovin onnistunut, mutta sitten muistin, että minullahan oli pussillinen lehtikoristeita, jotka olivat meidän häissä pöytäkoristeina. Kaivoin ne esiin ja asettelin rätille ja ruiskutin syksyisiä värejä päälle. Lehtien kuvio jäi melko selvästi näkyviin, mutta halusin kuitenkin vielä lisää, joten piirsin lehtiin vielä ääriviivat, mikä onnistui aika kivasti. Kokeilin myös piirtää toiseen pitsiverhon läpi kuvioimaani rättiin, mutta se sekasotku saa kunnian myös toimia ateljeen lattiarättinä...

Himmin kuvilla

Tämän menin sitten töhrimään, mutta eipä tuo kummonen ollut..

Kahdella värillä ruiskutettu. En nyt ihan tiiä....

Syksyrätit värjäämisen jälkeen

Ja valmiina!

Avaimenperiä

Minä en osaa käyttää avainkaulanauhoja, kun tuntuu, että ne roikkuessaan ovat kiinni joka paikassa. Sain opiskeluaikoina lahjuksena jostakin avaimenperän, jossa on ns. kiipeilijänlukko (tai miksi sitä nyt oikeasti sanotaan), joka on helppo napata tarvittaessa esim. vyölenkkiin, mutta avaimet kulkevat näppärästi myös nipussa laukussa tai taskussa. Tämä on ollut loistava, kun saan napattua töissä avaimet vyölle, jos tarvitsee vastaanotosta irrota ja jää kädet vapaaksi, ja taas tiskillä ollessa avaimet saavat levätä pöydällä, eikä mikään nauha ole takertumassa kassakoneisiin tai muihin.

Nyt kokeilin itse tehdä samanlaisia. Kudotut kuvionauhat eivät oikein sovi avainkaulanauhoihin, ellei niitä sitten ompelisi kaksinkerroin, ettei nauha lähde nurjalta puolelta purkautumaan, mutta tähän ne sopivat hyvin, koska nauhapätkä on niin lyhyt ja kaksinkerroin. Tilasin kiipeilijänlukkoja ebaysta, mutta mittasin vanhan lukon jotenkin pieleen, niin saapuneet lukot olivat pienempiä, mitä ajattelin, mutta sopivat hyvin kapeamman, n 2 cm leveän, nauhan kanssa. Nauhat ovat oman varaston aarteita, enkä kyllä enää muista, mikä on mistäkin aikanaan tilattu. Nauha on siis ommeltu kaksinkerroin, jonka yläpäässä lukko ja alhaalla avainrengas. As simple as that!

Avaimet saa nopsaan esim. vyölenkkiin roikkumaan

Ja lyhyemmälle avaimenperän saa nappaamalla avainrenkaan lukkoon

Tämmöisiä syntyi, plus yksi joka jäi ompelupöydälle....