Lämmintä pakkaseen

Viime vuoden lopulla liityin Facebookissa Voihan villasukka -ryhmään ja seinälle alkoi tulvia huikeita villasukkamalleja, joita olisi ihan pakko päästä kokeilemaan! Edellisistä neulomuksista oli jo tovi. Kovasti kyllä olen suunnitellut, mutta ei vain ole saanut aikaiseksi. Hieman olin ehkä taas viime syksyn mittaan laiskistunut ja löysin itseni iltaisin useammin sohvannurkasta, kuin tekemästä jotain. Hyvää se tekee välillä lohnottaakin, mutta jääpi (ainakin minulla) herkästi päälle. Joulunajan valmistelut onneksi saivat ahteriini liikettä, joten kun taas tekemisen rytmi löytyi, niin oli helppo jatkaa seuraaviin projekteihin.

Tuossa viime kesänä tein inventaariota minun askartelukaapissa. Löysin viisi eri vaiheessa olevaa lapasta, 1,5 villasukkaa, kolme enemmän tai vähemmän valmista tossua, yhden villapaidan alun, puolikkaan koiran loimen ja pari jotain tekelettä, joista ei ole enää mitään käryä, mitä niistä olisi pitänyt tulla. Hiukka siis havaittavissa pientä keskittymisongelmaa noissa neulomuksissa... Nyt oli kyllä pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja neuloa loppuun lapaset, jotka olin aloittanu -kröhöm- lokakuussa ennen kuin suunnittelin villasukkien tekoa.

Olin joskus, ilmeisesti vuonne 2013, ostanut Novitan Lapaslehden, josta löysin kirjoneulelapaset, jotka olivat lähes samanlaiset kuin lapaset, jotka olin aikanaan saanut isomummoltani ja jotka ovat jo aikaa sitten kulutettu puhki. Oli suorastaan pakko tehdä semmoiset! Pikkuhiljaa joulunpyhinä jatkoin lokakuussa aloittamiani lapasia periaatteella "kuvio illassa". Muutaman illan väkerrettyäni lapaset valmistuivat. Käsiala oli sekavaa taas pitkän neulomistauon jälkeen ja pieniä lapsuksia tuli ensimmäisen lapasen kämmenpuolen kuviossa, eikä kärkikavennuskaan mennyt ihan ohjeen mukaan, mutta kyllä omaan käyttöön kelpaa oiekin hyvin.

Kun tyttö näki lapaset, hän tietysti halusi samanlaiset. En kuitenkaan nähnyt lapasia kaikkein parhaaksi valinnaksi kolmevuotiaan talvileikkeihin, joten sain vaihdettua lapaset villasukkiin. Olin nähnyt tuossa Voihan villasukka -ryhmässä aivan ihania Anelmaisia, joiden mallin tyttö hyväksyi heti. Yhdessä käytiin valkkaamassa langat ja mukaan tarttui myös Novitan Sukkalehti (2015), josta ohje löytyi. Ja eikun vaan työ puikoille!

Hieman tietysti täytyi ohjetta soveltaa, kun tytön sääret ovat vielä muutamaa senttiä lyhyemmät. Jatkoin ohjeessa olleen mallin säären loppuosan kärkiosaan ja hieman piti kuvioiden korkeuksia lyhentää. Neuloin 48 silmukalla (vahingossa) nelosen puikoilla ja en tehnyt varressa/kärkiosassa lisäyksiä ja vähennyksiä. Varressa olisi kyllä sitten ehkä kuitenkin voinut lisätä ne neljä silmukkaa, mutta ei niistä kuitenkaan liian kireät tulleet, oikein passelit kolmevuotiaan jalkaan. Kantlapusta tuli kuitenkin hieman liian korkea, kun en malttanut odottaa aamuun mittaamista ja tein mututuntumalta, mutta ei onneksi kuitenkaan niin, että jäisi ikävästi ruttuun. Kyllä näistä tuli minun mielestä pirtsakat! olin itselle miettinyt toisenlaisia Anelmaisia, mutta pitääpä vielä miettiä uudelleen, kun tytön sukista kuitenkin lankaa vielä jäi.. :)

Nyt on taas puikoilla uudet sukat ja jos niiden jälkeen saisi ne omat Anelmaiset työn alle! :)