Homma ei alkanut kuten Strömsössä...
Muistin viikonloppuna, että äidillähän on saumuri! Niinpä kahvin ja rahkapiirakan houkuttelemana äiti kiikutti saumurinsa minulle. (Oli muuten hyvää rahkapiirakkaa! Ohje löytyi Leipoi, leipoi -blogista.) Siinä kahvittelun lomassa puunattiin vanhaa saumuria, puhdistettiin osat, muisteltiin lankojen pujotus ja testattiin toimivuus, ja hyvinhän se toimi! Hetken....
Illalla aloitin ompelun ja neljännen pipon kohdalla: tikitikitikitikiKOLONKtikiFIUUUUU! Sinne lensi neula. Noh, ajattelin vain, että unohdettiin kiristää neulat puhdistuksen yhteydessä ja vanhassa koneessa olivat vain päässeet löystymään. Eikun neulat takaisin ja langat paikalleen ja jatkui: tikitikitikiKOLONKtikiNAPS. Nyt se katkesi. Noh, se oli varmaan vaan vääntynyt irrotessaan. Uudet neulat tilalle ja langat taas paikalleen ja jatkui: tikitikitikiKOLONKtikiKLONKKLONKLONDRRR. Noh, ehkä minä pujotin langat väärin ja taas yritettiin. Samalla lopputuloksella. Tiukasti tavasin ohjeista lankojen pujotusta ja kokeilin useamman kerran, aina samalla lopputuloksella. Syynäsin taskulampun kanssa saumurin rakennetta, josko siellä välissä olisi jokin herjaava osa, mutta minun saumurintuntemuksella ei mitään erikoista löydetty. Varmaan parin tunnin jyryämisen jälkeen luovutin, saumuri vei sen erän.
Seuraavana päivänä kaivoin uskollisen viikinkini esille ja jatkoin. Ja viikinki ei urakassa pettänyt. Mietin vain siinä saumoja huolitellessani, kuinka monta pipoa olisinkaan jo ehtinyt tehdä samassa ajassa sillä saumurilla. No mutta onneksi nuo pipot ovat niin nopeita pyöräyttää, ettei siinä kauan nokka tuhise normikoneellakaan. Tiistaina ensimmäinen satsi, keskiviikkona toinen ja tänään pari viimeistä, sekä pipojen viimeistely.
Alun vastoinkäymisestä huolimatta nyt on pipot valmiina ja odottavat pinkassa pöydällä päitä, joita lämmittää! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti